Kesä alkoi ja samalla kuusi kuukautta kestänyt harjoitteluni tulee päätökseensä Manifestossa. Tuntuu oudolta muistella aikaa tammikuun alussa, kun aloitin Manifestossa. Aika on vierähtänyt käsittämättömän nopeasti ja koen, että olen oppinut enemmän näiden muutaman kuukauden kuin kahden kouluvuoden aikana.
Manifesto on todella ollut opettavainen harjoittelupaikka, ja toiveet harjoittelulta ovat toteutuneet yli odotusten. Minut on otettu mukaan koko viestintätoimiston toimintaan, minkä johdosta olen saanut kattavan katsauksen asiakassuhteiden hoitoon ja viestintätoimiston eri työnkuviin. Olen päässyt aitiopaikalle seuraamaan ja oppimaan, miten eri asiakkaille tehdään viestintää.
Olen oppinut, kuinka jokaiselle asiakkaalle suunnitellaan ja tehdään viestintää yksilöllisesti. Olen itsekin päässyt opettelemaan, miten eri tavoin ja tyylisesti voi viestiä. Konkreettisemmalla tasolla olen harjoitteluni aikana päässyt tekemään mediaseurantaa, kirjoittamaan raportteja ja tiedotteita, suunnittelemaan kampanjoita, käyttämään sekä englannin että ruotsin kielen taitojani ja paljon, paljon muuta. Olen myös päässyt toiveideni mukaisesti mukaan Manifeston b2c-tiimiin tekemään töitä kuluttajapuolelle sekä sosiaalisen median parissa.
Harjoitteluni aikana on ollut upeaa nähdä, miten Manifestossa tehdään töitä. Työntekijöihin luotetaan, eikä ketään jätetä yksin. Olen saanut tarvitsemaani tukea ja apua, mutta myös vastuuta, ja ilmapiiri on ollut kannustava ja avoin. Viestintätoimistossa työntekoa koronavirus ei vaikeuttanut, vaikka etätöihin siirryttiinkin. Viestintä on sujunut mutkitta, mitä viestintätoimistolta voi ehkä odottaakin.
Suureksi ilokseni minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa Manifestossa, minkä otin suurella ilolla vastaan. Harjoittelu siis loppuu, mutta urani Manifestossa ei. Heinäkuusta alkaen työstän opinnäytetyötäni töiden ohessa ja toivon mukaan valmistun Turun ammattikorkeakoulusta jouluna. Parempaa lopetusta harjoittelulle en olisi osannut toivoa!