Muistelen kahvikuppi kädessäni hetkeä, kun saavuin kesällä Autotaloon haastatteluun Manifeston harjoittelua varten. Haastattelusta jäi todella hyvä kuva, niin yrityksestä kuin ihmisistäkin. Innostuin välittömästi, ja haastattelun jälkeen pystyin vain toivomaan parasta. Riemukseni meillä synkkasi molemmin puolin, ja elokuussa aloitin työt viestintäharjoittelijana.
Syksyyn mahtui paljon uusia kokemuksia ja uutta tietoa, naurua sekä innostavia asiakastöitä. Ilahduin erityisesti Manifeston rennosta mutta samaan aikaan vastuuta antavasta kulttuurista, jonka koin sopivan myös itselleni. Kun harjoittelu läheni loppuaan joulukuussa, tuntui, että olisin ollut Manifestossa paljon pidempään kuin kuusi kuukautta – sillä hyvällä tavalla tietysti. Samalla aika oli hujahtanut todella nopeasti. Tiesin, että vaistoni oli osunut oikeaan.
Opin syksyn aikana paljon. Aiemmasta alan harjoittelustani huolimatta Manifesto onnistui tarjoamaan rutkasti uutta, ja huomasin syksyn aikana asiantuntijuuteni syvenevän valtavasti. Onnekseni oppiminen ei päättynyt harjoitteluun, kun vuoden loppupuolella minulle tarjottiin vakituista työpaikkaa Manifestossa.
Vastausta ei tarvinut miettiä useasti, ei oikeastaan ollenkaan. Koen, että Manifestolla olen oikeasti päässyt kehittämään taitojani ja kasvua on tuettu hyvin. Omat kiinnostuksen kohteeni ja osaamisalueeni on otettu huomioon, ja niiden esiintuominen on vienyt minut mukaan mielenkiintoisiin projekteihin.
Olen erittäin kiitollinen, että sain töitä pandemian aikana, vielä juuri Manifestosta. Myöhemmin keväällä valmistun Haaga-Heliasta, enkä voisi olla iloisempi saadessani nauttia lounaskahvini jatkossakin manifestolaisena.