Viimeisen muutaman vuoden aikana Manifeston asiakkuuskirjo on saanut yhä enemmän uutta väriä kulttuuriviestinnän alalta. Vaikka talon sisältä löytyy laajalti paloa ja intohimoa kulttuuria kohtaan, on Manifeston haltuun ala tullut hieman varkain suositusten kautta: laaja mediaosaaminen alalla kuin alalla on avannut ovia kulttuuripuolelle, ja nyt kokemusta on jo monenlaisista eri projekteista. Viimeisin näistä on ollut Dome Karukosken Tom of Finland -elokuva, jonka PR:stä Manifesto on vastannut kokonaisvaltaisesti viime marraskuusta lähtien.
Manifeston asiakkuusjohtajalle Jonna Varhamalle kulttuurin maailma on ollut tuttu jo lapsuudesta lähtien: äidin työskentely kulttuurialalla, teatterissa käyminen keskivertolasta enemmän sekä työskentely teatterimaailmassa ovat tuoneet alan lähelle sydäntä jo varhain.
– Sieltä se kiinnostus alaa kohtaan on varmasti jäänyt. Kulttuuriviestintää tehdessä alan ymmärrys on ehdottomasti eduksi siitäkin huolimatta, että hyvä konsultti sisäistää itselleen uuden alan nopeasti. A ja O on viestinnän ja sen lainalaisuuksien ymmärtäminen: pitää nähdä, miten palikat tulisi järjestää ja värittää eri projekteissa, jotta saadaan juuri oikeanlainen kombo kuhunkin tapaukseen. Sama pätee kulttuuriviestintään siinä missä yritys- tai tuoteviestintäänkin, kuvailee Varhama.
Näyttää samalta, tuntuu muulta
Varhaman mielestä kulttuuriviestintä on PR:n näkökulmasta hyvin samanlaista kuin mikä tahansa muu viestintä: prosessi etenee samalla tavalla strategioiden ja suunnitelmien laatimisesta itse toteuttamiseen ja raportointiin. Kulttuurialalla on samalla tavalla oma toimittajakuntansa, kuten vaikka kauneus- ja tekniikka-aloillakin, ja heidän suuntaansa on välttämätöntä olla kontakteja. Varhama näkee alojen viestinnässä kuitenkin pientä luonne-eroa.
”Kulttuuripuolella ihmisillä on usein vapaampi tapa tarkastella maailmaa”.
– Kun bisnespuolella puhutaan numeroista, kovista faktoista ja tuoteominaisuuksista, niin kulttuuriviestintä rakentuu vahvasti esimerkiksi näytelmän tai elokuvan sanomalle ja henkilöityy toimitusjohtajan sijaan usein näyttelijään, hahmoon tai ohjaajaan. Lisäksi kulttuuripuolella ihmisillä on usein vapaampi tapa tarkastella maailmaa, kun yrityksen edustajia sitoo yrityksen politiikat ja mahdolliset alan sääntelyt. Se tekee kulttuuriviestinnästä värikkäämpää kuin yritys- tai tuoteviestinnässä, kertoo Varhama.
Kulttuurialan nouseminen on näkynyt vahvasti Manifeston arjessa ja uuden oppiminen on ollut palkitsevaa. Tom of Finland -elokuvaprojektin lisäksi uutta ovat antaneet virolainen yhden miehen komediamonologinäytelmä Brysselin kaali sekä Finnkino yhtenä isoimmista asiakkaista, jolle on tehty paljon muun muassa elokuvaviestintää.
– Toivon, että saamme myös jatkossa olla mukana useissa kulttuurialan projekteissa!, Varhama sanoo.
Teksti: Nina Jakonen
Kuva: Mikko Rasila