Päivän saldo: 380 porrasta. Viikon saldo: 1900 porrasta. Kuukauden saldo: 7600 porrasta ylöspäin.
Tässä karkea laskelma portaista, joita alkanut vuosi on tuonut elämääni. Manifesto muutti loppuvuonna 2017 Kalevankadulta vanhan 1800-luvulla rakennetun talon huoneistosta Kampin Autotalon ylimpään 12. kerrokseen. Keskimäärin kapuan portaat ylös kahdesti työpäivässä. Enkä ole ainoa manifestolainen. Tänne on iskenyt porrashuuma!
Näkymät ylhäällä toimistossa ovat huimat. Aamulla toimistoon astuttuaan pääsee huomaamatta pieni huokaus. Kesken kirjoittamisen katse karkaa ihailemaan vaakasuorassa kiitäviä lumihiutaleita, auringonnousua tai -laskua. Ylös kapuamisesta seuraa palkinto.
Maiseman lisäksi saimme mahdollisuuden harjoittaa tehokasta hyötyliikuntaa.
Vertaillaanpa. Malminkartanon huipun portaat on suosittu kuntoilupaikka, jossa itsekin kävin ahkerasti syksyllä. Portaita siellä on yli neljäsataa. Yhden työpäivän portaat (390) eivät siis aivan vastaa sitä, että kiipeäisin kerran päivässä Malminkartanon portaat ylös huipulle – paljon ei kuitenkaan puutu. Mutta viikon portailusta tulee joka tapauksessa kunnon sessio huipulla.
Kuukauden saldo: 7600 porrasta ylöspäin.
Miksi sitten vouhottaa portaista? Portaiden kipuaminen pidentää elämää! Se parantaa tutkitusti hapenottokykyä ja ehkäisee sydän- ja verisuonitauteja. Esimerkiksi Harvardin yliopiston vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan kahdeksan kerrosta päivässä kiipeävien miesten kuolleisuus oli selvästi alempi kuin niiden ihmisten, jotka eivät harrasta liikuntaa.
Portaiden kapuaminen on myös harrastus, jota aivot rakastavat. Ja viestintäkonsultin työ vaatii vireitä aivoja.
Parasta on flow…
Portaiden kapuaminen ei ainoastaan pidennä, vaan myös parantaa elämää.
ProComin tuoreen tutkimuksen mukaan viestintäalan ammattilaiset kokevat viestintäalan raskaaksi, ja moni suunnittelee alan vaihtoa: hektisyys, yllättävät käänteet, jatkuva osaamisen päivittäminen, ja some kuormittavat. Työ vaatii luovuutta ja laaja-alaista osaamista, mutta työn arvostus ei korreloi vaatimusten kanssa.
Itse media-alalta viestinnän tekijäksi hypänneenä pohdin alan identiteettiä lähes päivittäin – myös portaita ylös kiivetessäni. Mitä viestintäala on käytännössä? Ymmärränkö sitä vieläkään? Mitä kaikkea ala voisi olla tänään ja tulevaisuudessa? Hyötyliikunta ja asioiden merkityksellistäminen ovat minulle keinoja parantaa työhyvinvointia. Hämmennys hälvenee ja asiat asettuvat mittakaavaan.
Parasta portaiden kiipeämisessä on muuten se, kun pääsee flow-tilaan eli huomaa ajattelevansa jotain asiaa jo aamutuimaan niin intensiivisesti, ettei tiedosta kävelevänsä ylös rappusia. Ja yhtäkkiä onkin perillä. Ongelmaan löytyi yleensä myös ratkaisu.