Muistatko Y2K:n? Sen oli määrä aiheuttaa maailmanlaajuinen kaaos: lentokoneet putoaisivat, liikennevalot sammuisivat, vanhukset kutsuttaisiin lastentarhoihin ja koko finanssimaailma romahtaisi. Kaikki tämä, koska tietokoneita ei ollut ohjelmoitu erottamaan vuotta 2000 vuodesta 0, tai jotain sinnepäin.
Vuosi 2000 tuli ja meni ja katastrofit jäivät tapahtumatta. Wikipedia kiteyttää koko ilmiön lauseeseen: ”Vuoden 2000 lähestyminen oli loistokautta ohjelmistoteollisuudelle, joka ajautui lamaan (IT-kupla) pian vuosituhannen vaihteen jälkeen.”
Britannian pääministeri Boris Johnson on sanonut, että Brexit toteutuu lokakuun lopussa, oli sopimusta tai ei. Tuomiopäivän ennustajat ovat visioineet rajakaaoksen, jonka seurauksena saarivaltio tulee kärsimään ruoka-, lääke- ja työntekijäpulasta, asunto- ja osakemarkkinoiden romahduksesta ja erinäisistä muista hankaluuksista. BBC:n mukaan britit voivat joutua todistamaan, että heillä on paluulippu hankittuna ennen kuin heitä päästetään manner-Eurooppaan.
Sen paremmin Japani, Kiina, Australia kuin Sveitsikään eivät kuulu Euroopan Unioniin. Jostain syystä näillä mailla ei kuitenkaan ole mitään erityisiä ongelmia edellä mainittujen asioiden kanssa. Toki osalla niistä on näitä asioita kattavia sopimuksia, mutta sopimuksettoman tilan vertaaminen käytännöttömään tilaan on harhaanjohtavaa. Briteillä on yli 60 vuoden käytännön kokemus kanssakäymisestä EU:n kanssa niin sen ulko- kuin sisäpuolelta.
Vielä 30 vuotta sitten rekan ajaminen rajan yli vaati lähes puhelinluettelon verran papereita. Sitä helpottamaan kehitettiin TIR-järjestelmä, jonka avulla puhelinluettelo oheni merkittävästi. Nykyään viivakoodit ja digitaalinen seuranta ylipäätään helpottavat rajamuodollisuuksia merkittävästi, löytyyhän ostoskeskusten parkkipaikoiltakin rekisterikilpiä lukeva softa. Venäjällekin pääsee nyt nettiviisumilla.
Itse asiassa Brexit on oiva virstanpylväs, jonka avulla voimme arvioida kuinka paljon digitalisaatio on muuttanut maailmaa. Rajamuodollisuudet ja muu byrokratia eivät ole kadonneet, mutta ne ovat muuttaneet niin paljon muotoaan, että Brexitin negatiivisten vaikutusten arviointi on pelkkää spekulaatiota.
Spekulaatiosta puheen ollen on hyvä muistaa, että spekulaation spesialistit löytyvät maailman finanssimarkkinoiden keskustasta Lontoon Citystä. Toki sieltä on siirretty tuhansia suorittavan tason työpaikkoja Puolaan ja jonkin verran johtotason työpaikkoja Frankfurtiin, mutta investointipankkien enemmistö pysyy Brexitistä huolimatta näillä näkymin Briteissä. ”Put your money where your mouth is” -sanontaa noudattaen, Cityn pankkiirit eivät usko Brexit-kaaokseen.
Jos Brexit kaikesta huolimatta johtaa kaaokseen, se kertoo enemmän kansainvälisen digitaalisen integraation epäonnistumisesta kuin mistään syvästä poliittisesta yhteismarkkinatotuudesta.