Sanotaan, että kehitys on eksponentiaalista. Mietin usein tulevaisuutta, kun olin parikymppinen. Oma mummini matkusti vasta parikymppisenä ensimmäistä kertaa junalla. Yritin joskus selittää hänelle, mikä on internet. Omassa lapsuudessani ei ollut esimerkiksi kännyköitä tai sähköpostia. Millainen maailma onkaan parinkymmenen vuoden päästä tästä hetkestä? Hypätäänpä mielikuvitukseni luomaan aikakoneeseen ja otetaan selvää!
Työpäivä vuonna 2040
PA (tekoälyyn perustuva Personal Assistant) valittaa jälleen univelasta, kuusikymppinen ei enää pysy mukana unirytmin vaihdoksissa yhtä hyvin kuin nuoremmat. Tunnen väsymyksen silmäluomillani ja tilaan alakerran 24 h kahvilasta ison kupillisen kahvia. Olen taas nukkunut hieman liian pitkään ja myöhästyn kohta klo 10 Kalifornian, klo 20 Suomen aikaa alkavasta projektipalaverista.
Onneksi sentään tätä projektia varten valitsemallani Länsi-Amerikan aikavyöhykkeisiin keskittyvällä business-kampuksella Loviisassa on mukavat henkilökohtaiset lepohuoneet laajalla palveluvalikoimalla. PA ilmoittaa, että palaverin alkuun on enää vartti, ja alkaa jo availla valmiiksi näkökenttäni laitamille tarvittavia dokumentteja siltä varalta, että haluaisin tutustua niihin hieman jo etukäteen.
Palaverin alkuun 15 minuuttia
Siirryn PA:n suosituksesta kampuksen puistoalueelle, jota valaisee simuloitu aurinko lämmittäen samalla mukavasti väsymyksestä palelevaa kehoani. Nautin Kalifornian kasvillisuudesta vaikutteita saaneen puiston vehreydestä ja aloitan pienen kävelylenkin PA:n hyristessä hyväksyvästi lihasten vetreytymiselle. Vannon mielessäni tämän projektin olevan viimeinen unirytmin vaihdosta vaativa projekti.
”Tästä eteenpäin otan vastaan projekteja vain suunnilleen samalta aikavyöhykkeeltä kuin Suomi. Pikkuhiljaa voisi myös vähän vähentää työmäärää, ja pitää projektien välissä hieman pidempiä lomia. Ihan kaikkia keikkoja ei tarvitse enää tässä iässä ottaa vastaan, voisin valita vain mielenkiintoisimmat”, pohdin yhdessä PA:n kanssa.
Päätän säätää projektihakuasetuksiani kansainvälisessä projekteja välittävässä FrexPro-järjestelmässä heti tämän projektin jälkeen. Tiedän kuitenkin pyörtäväni päätökseni taas seuraavan tarjotun projektin kohdalla, olen luonteeltani niin helposti kaikesta uudesta innostuva.
Asiantuntija-alojen työkulttuurivallankumous 2030-luvulla
FrexPro vei LinkedInin ajatuksen 2030-luvulla astetta pidemmälle ja aloitti maailmanlaajuisen työkulttuurivallankumouksen. Vuonna 2040 suurin osa maailman asiantuntijoista on rekisteröitynyt FrexProhon, ja työskentelee tavallaan yrittäjinä projektikohtaisesti.
Enää ei kukaan puhu pitkistä työurista samassa yrityksessä tai kahdeksasta neljään -työskentelystä. Jokainen voi valita itse sopivan tasapainon työn ja vapaa-ajan välille ja parhaille asiantuntijoille sekä laajat verkostot omaaville maksetaan projekteista parhainta palkkaa ja heillä on myös mahdollisuus valita mihin projekteihin lähtevät mukaan. Asiantuntijoita haetaan kansainvälisestä verkostosta AI-avusteisesti kuhunkin projektiin optimaalinen tiimi. Henkilön työhistoria, osaaminen ja verkostot määrittelevät hänen sopivuutensa kuhunkin projektiin.
”Toisaalta pääsen projektin varjolla välttämään pimeän, kostean ja viileän lokakuisen Suomen”, mietin kävellessäni.
Lasken, että kampuksen ulkopuolella eläville ihmisille kahdeksan aikaan illalla vallitsee jo syksyinen kylmä pimeys. Viimeistään jouluksi on kuitenkin kiva palata taas omalle aikavyöhykkeelle, niin pääsee juhlimaan yhdessä lasten ja lastenlasten kanssa. Ympäri maailmaa projektiryhmään kerätyille asiantuntijoille ja myös minulle kello on nyt kymmenen aamulla ja palaveri on alkamassa.
Työpalaverissa
Pikkuhiljaa ympärilleni alkaa kerääntyä projektiryhmän jäsenten heijastumia. Jatkan vielä palaverin alun kuulumisten vaihtamisen ajan kävelyä ja siirryn sen jälkeen puiston penkille. Virtuaaliset hahmot kirkastuvat heti pysähdyttyäni ja projektipäällikkö aloittaa esityksensä.
Ideoimme kansainväliselle suuryritykselle mainoskampanjaa, jonka ideana on palkata nuoria virtuaalitaiteilijoita tekemään muotoa, valoa, tuoksua, tuntoaistimuksia ja ääntä yhdistäviä taideteoksia yllättäviin paikkoihin. Teokset näkyvät ja tuntuvat kunkin oman PA:n avulla.
Päätämme valita kymmenen mielenkiintoisinta paikkaa yrityksen päämarkkina-alueilta ja palkata kustakin maasta vielä melko tuntemattoman taiteilijan toteuttamaan teoksen. Taiteilijat valitaan paikallisesti järjestettävän kilpailun perusteella ja koko prosessista viestitään aktiivisesti jokaisessa vaiheessa.
Taideteosten sijaintia ei paljasteta asiakkaille etukäteen, vaan niiden löytämisestä järjestetään vihjeisiin perustuva kilpailu. Mukaan on haastettu myös muutama vaikuttaja, jotka muodostavat joukkueet ja kisaavat toisiaan vastaan siinä, mikä joukkue löytää eniten taideteoksia kahden viikon aikana.
Koska kampanja on suuruusluokassaan aivan uudenlainen, sille on luultavasti luvassa hyvin myös ansaittua näkyvyyttä, mikä tekee omasta työstäni kampanjan viestinnästä vastaavana asiantuntijana helpompaa.
Työn ja vapaa-ajan yhdistämistä
Olen tyytyväinen palaveriin ja päätän vetäytyä omaan huoneeseeni ottamaan pienet nokoset ennen viestintätyöryhmän omaa suunnittelupalaveria. Jätän PA:n työstämään edellisen palaverin keskeisimpiä huomioita ja synkronoimaan niitä henkilökohtaiseen työlistaani, laitan mindfulness-sovelluksen pyörimään ja nukahdan pian kevyesti mindfulness-ohjelman säätöjen mukaan värähtelevään sänkyyni.
Päiväunien ansiosta pystyn venyttämään iltaa hieman pidemmäksi, jolloin voin viettää hetken aikaa tuoreen lapsenlapseni kanssa. Lapsenlapseni on aamuvirkku, joten hänen vanhempansa arvostavat varmasti muutaman tunnin pidempiä yöunia, jotka vierailuni heille mahdollistavat. En malta odottaa, että pääsen taas halaamaan pientä lapsenlastani!