Tuoreimmat mielipidemittaukset kertovat, että viisi ministerinsalkkua omaava Sininen tulevaisuus -yhdistys ei saa edes kahden prosentin kannatusta kyselyissä. Kantapuolue perussuomalaiset sen sijaan on nostanut kannatuksensa pitkästä aikaa yli 10 prosenttiyksikön.
Suomalaiset ovat käytännöllistä kansaa. Meillä onnistutaan usein ratkomaan ongelmia sillä, että ei takerruta periaatteisiin, vaan hoidetaan homma kotiin. Tämän asenteen näyttävät omaksuneen myös hallituspuolueet Sinistä tulevaisuutta kohtaan.
Suomen laki ei vaadi, että ministeri edustaa jotain puoluetta tai edes että hän olisi kansanedustaja. Juridisesti nykyhallituksella ei ole ongelmaa. Siksi kokoomuslaiset ja keskustalaiset ummistavatkin silmänsä hallituskumppaninsa poliittiselta haaksirikolta. Sininen tulevaisuus ei ole onnistunut edes keräämään puolueelta vaadittua 5000 kannattajakorttia, vaikka se onnistui aikoinaan sentään joogalentäjiltäkin.
Periaatteilla on väliä
Demokratia on muutakin kuin juridiikkaa. Demokratiassa periaatteilla on väliä – tai ainakin pitäisi olla. Se, että hallituksessa pidetään vailla kannatusta olevaa ryhmittymää vain siksi, ettei ennenaikaisia vaaleja tarvitsisi järjestää, on eittämättä käytännöllistä, mutta se ei ole kovin periaatteellista.
Totta kai hallituspuolueissa voidaan saivarrella siitä, että Sinisen tulevaisuuden edustajat on valittu henkilökohtaisilla mandaateilla. Argumenttia kuitenkin heikentää se, että Suomessa noudatetaan suhteellista vaalitapaa, jossa puolueen yksittäisen ehdokkaan läpimeno riippuu paitsi hänen omasta äänimäärästä, myös puolueen kollektiivisesta kannatuksesta. Siksi nämä argumentit ovat onttoja. Lisäksi ne ovat lyhytnäköisiä.
”Demokratiassa periaatteilla on väliä – tai ainakin pitäisi olla”.
Suomalaisen demokratian erityispiirteisiin kuuluu se, että valtakunnallisesti emme äänestä oikeastaan mistään muusta kuin siitä, kuka saa ensimmäisenä oikeuden ryhtyä hallitustunnustelijaksi (vaalien suurimman puolueen puheenjohtaja). Tämäkään oikeus ei ole laissa, vaan se on yhdessä sovittu periaate.
Periaatteettomuus on riskipeliä
Mitä löyhemmäksi puolueet tekevät äänestäjien ja valtaapitävien välisen suhteen – eikä sitä paljon Sinistä tulevaisuutta löyhemmäksi saa – sitä suuremman riskin ne ottavat sille, että ensi vaaleissa muistakin periaatteista luovutaan. Jos esimerkiksi mielipidekyselyjä johtava kokoomus voittaa kevään 2019 vaalit, voivat vihreät, keskusta ja demarit keskenään sopia, ettei kokoomus ole hallituksessa. Nyt tällaisen päätöksen estää periaate, ei laki.
Suomessa puolueet ovat 20 vuodessa muuttuneet ideologisista yhdistyksistä vaaliorganisaatioiksi. Puheenjohtaja määrittää pitkälti puolueen kannat, eikä päinvastoin. Ei tarvitse kuin katsoa puoluesihteereiden roolin muutosta ideologeista vaalipäälliköiksi, niin ymmärtää, kuinka perusteellinen muutos on ollut.
Puolueet pystyvät elämään aatetyhjiössä niin kauan kuin maassa riittää kunnianhimoisia ihmisiä, jotka haluavat valtaa. Demokratian pitäisi ainakin äänestäjien mielestä olla muutakin kuin puolueiden ja poliitikkojen keskinäistä pyrkyryyttä. Jos suomalainen demokratia luopuu siitä periaatteesta, että hallituksessa edustetuilla tahoilla pitää olla kannatusta, voidaan todeta edustuksellisuuden kuolleen demokratiastamme.
Kuva: Getty Images