Pidätkö itseäsi synnynnäisenä esiintyjänä? Vai kuulutko siihen enemmistöön, joka jännittää esiintymistä ja kokee olevansa huono esiintyjä?
Usein ajatellaan, että toiset ovat luonnostaan parempia esiintyjiä kuin toiset. Tämä ei pidä paikkaansa. Koko kysymyksenasettelu joutaa romukoppaan.
Esiintymiseen pätee sama sääntö kuin mihin tahansa oppimiseen: jos haluat olla todella hyvä, homma alkaa sujua noin 10 000 tunnin jälkeen. Harjoitus tekee esiintyjän.
Mediakoulutus on hyvä tapa harjoitella esiintymistä. Mediakoulutuksessa simuloidaan haastattelutilannetta tv-kameroiden käydessä.
Paradigma on muuttunut
Olen ollut mukana toteuttamassa mediavalmennuksia 20 vuoden ajan. Tänä aikana paradigma on muuttunut. Paradigmalla tarkoitetaan kulloinkin yleisesti hyväksyttyä oppirakennelmaa, ajattelutapaa tai suuntausta.
Ennen ajateltiin, että valmennuksen tavoitteena on, että ihmiset esiintymistilanteissa laittaisivat päälleen ikään kuin esiintyjän viitan. Tarkoitus oli opettaa ihmisiä olemaan toisenlaisia kuin he ovat – sujuvasanaisia ja teflonmaisia esiintyjiä. Nykyään ajatellaan, että esiintyminen on onnistunutta kun ihminen on aidoimmillaan. Päälle liimaamisen sijaan pyritään vähentämään kerroksia.
Tämän uuden paradigman mukaisesti vaikkapa Kimi Räikkönen on hyvä esiintyjä. Hän uskaltaa olla sellainen kuin on ja sanomisia kuunnellaan. Vanhan paradigman mukaisesti hän olisi kammottava esiintyjä: epäselvä ja keho lytyssä.
Miten sinä jännität?
Iso este oman itsensä luontevalle esille tuomiselle on jännittäminen. Esiintyminen jännittää useimpia ihmisiä valtavasti. Myös hyvin kokeneet esiintyjät jännittävät. Jännittäminen pienentää ja kaventaa omaa itseä, vie esiintymisestä ikään kuin parhaan terän.
Nykyään ajatellaan, että esiintyminen on onnistunutta kun ihminen on aidoimmillaan.
Ehkä helpottavaa on ymmärtää, että jännittäminen ei näy jännittämisenä. Se saattaa näkyä esimerkiksi punastumisena, tylyytenä tai yli-iloisuutena. Jokaisella on oma tapansa näyttää jännitys. Aika tyypillinen tapa on kiirehtiminen. Ihmisillä on kiire pois epämiellyttäväksi koetusta tilanteesta.
Oman itsen näkeminen ja kuuleminen tv-ruudulta lisää ymmärrystä. Yllättävän usein omassa mielessä tapahtuva sisäinen myllerrys ja paniikki ei näykään ulospäin. Ainakaan sillä tavalla miten itse kuvitteli.
Saako käsiä käyttää?
Mediakoulutuksessa usein kuultu kysymys on, ”saako käsiä käyttää”. Ihmiset kiinnittävät huomiota omiin käsiinsä ja kokevat, että käsien liikuttelu puhumisen aikana on kiellettyä.
En tiedä mistä ajatus on peräisin, mutta kyse on todella yleisestä käsityksestä. En muista moista omasta kouluopetuksestani. Tosin 1970–1980-luvuilla ei ollut juuri minkäänlaista esiintymisopetusta koulussa ja hyvin vähäistä se oli yliopistossa 1990-luvulla.
Vastaus kysymykseen: käsiä saa käyttää. Ihmisellä on kädet, jalat ja pää. Jos sinulle on luontevaa liikutella käsiä puhuessa, on parempi liikuttaa niitä kuin lukita omaa energiaansa, ja kiinnittää huomiota omaan kehoonsa. Suomalaisen tv-historian aikana lienee Anna-Kaisa Hermunen ollut ainoa liikaa käsiään heilutellut hahmo.
Tämän kaiken tutkiminen ja kokeileminen on hauskaa ja hyödyllistä. Tervetuloa mukaan!