Palasin juuri töihin 11 kuukauden perhevapaalta, hoidin alle kaksivuotiasta lastamme lähes vuoden. Nyt työrytmiin totutellessa on hyvä hetki jäsentää omia ajatuksia vuodesta koti-isänä sekä pohtia suunniteltua perhevapaauudistusta.
Kotona lapsen kanssa elämä on tässä ja nyt
Työelämään verrattuna lapsenhoidossa suurimpana erona on eläminen hetkessä. Läsnäolo ja hetkeen keskittyminen tekivät hyvää omalle mielelle ja toki ovat tärkeitä asioita lapsen kannalta. Työelämässä – etenkin viestintämaailmassa – porhalletaan jatkuvasti täyttä höyryä eteenpäin katse tulevassa. Kiire jää helposti päälle myös vapaa-aikana.
Koti-isänä elämän rytmi on erilainen, pitkäjänteisiä suunnitelmia ei tarvita, eikä oikeastaan edes kannata tehdä. Päivän kulkua määrittää pitkälti ateriarytmi, joka pysyy samana päivästä toiseen. Aterioiden välillä leikitään, käydään ulkona ja nukutaan. Viimeiseen täsmennys: lapsi nukkuu, isä ei välttämättä. Päiväuniaika tarjoaa mahdollisuuden hoitaa kotiaskareita tai hengähtää hetken vaikka sanomalehden tai kirjan parissa. Töissä ollaan koko ajan tavoitettavissa ja viestejä tulvii monista kanavista. Koti-isän roolissa virkistävää oli myös vapaus kaikista sähköisistä yhteydenpitovälineistä. Ei tarvinnut seurata sähköpostia tai luoda sisältöä sosiaalisen median kanaviin.
Koti-isältä kysytään usein onko lastenhoitoaika ollut elämänäni parasta aikaa. Mielestäni ei. Toki on vaikea sanoa, mikä on ollut parasta aikaa elämässä. Eri elämänvaiheet ovat erilaisia ja niissä on omat hyvät ja huonot puolensa. Lisäksi aika kultaa muistot. Aika lapsen kanssa on kuitenkin ollut minulle hyvin tärkeää ja olen ylpeä omasta panoksestani.
Työn merkityksellisyyttä ei koti-isänä tarvitse pohtia.
Vanhempainvapaiden jakaminen on tasa-arvoteko
Perhevapaiden jakaminen vanhempien kesken tasaisemmin on nykyisen hallituksen toimenpidelistalla ja aihe on ollut paljon esillä. Kannatan lämpimästi vanhempainvapaiden jakamista molemmille vanhemmille. Uskon, että sen myötä tasa-arvo paranee ja yhteiskunta on toimivampi ja voi paremmin. Sukupuolesta riippumatta ihmisillä olisi yhtäläiset mahdollisuudet rakentaa uraa ja menestyä työelämässä. Työnantajien kiusaus syrjiä iän ja sukupuolen perusteella pienenee. Lasta haluavien – eritoten tulevien äitien – ei tarvitse laskelmoida uravalintoja sen suhteen, että jäävät mahdollisesti pian pitkäksi aikaa kotiin lapsen kanssa.
Isät ovat aivan yhtä päteviä lastenhoitajia kuin äidit. Imettäminen sanelee toki tietyt reunaehdot äitien lastenhoitovastuun kannalta, mutta siihen eroavaisuudet loppuvat. Tasa-arvo lisääntyisi myös kotona ja vanhempien keskinäinen ymmärrys toisiaan kohtaan syvenisi. Lapsenkin kannalta on hyödyllistä viettää aikaa kummankin vanhemman kanssa, jolloin suhde molempiin vanhempiin syvenee. Vanhemmille täysipäiväinen lapsenhoito tuo perspektiiviä elämään ja samalla on tilaisuus pohtia omaa arvomaailmaa ja prioriteetteja elämässä. Mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä?
Lastenhoidon tukien toimivuus on oleellista perhevapaiden jakamisessa, jotta perheet eivät koe kärsivänsä taloudellisesti uudistuksesta. Ehkä lastenhoidon tukia voitaisiin uudistaa siten, että ne muodostuisivat molempien vanhempien tulojen keskiarvosta tai muuten koko kotitalouden tulojen perusteella? Tällöin ei olisi väliä perheen tulojen tai tulonmenetyksen kannalta kumpi vanhemmista on vapaalla. Voihan asiaa ajatella niinkin päin, että mikä yksinoikeus naisilla on jäädä kotiin pitkäksi aikaa lapsen kanssa?
On aikansa elänyttä ajatella, että miehen tehtävä on elättää perhe ja naisen tehtävä on huolehtia perheestä. Näin oli ehkä agraariyhteiskunnassa. Nyky-yhteiskunnassa perinteisillä sukupuolirooleilla ei ole enää merkitystä.