Kunta- ja aluevaalit ovat ohi. Politiikan toimittajat ja erilaiset asiantuntijat ovat analysoineet vaalit; voittajat (SDP) ja häviäjät (Perussuomalaiset) ja mitä se merkitsee (ei ilmeisesti kovin paljoa, ainakaan valtakunnan politiikassa).

Yksi keskeisimmistä tehtävistä mikä kuuluu yhteiskuntasuhdekonsultin tehtäviin on analysoida niin kutsuttuja heikkoja signaaleja. Kunta- ja aluevaaleissa ei ehkä ammuttu punaista hätärakettia, mutta kylläkin vaimennettu varoituslaukaus. Suomalaisen yhteiskunnan perusteissa, ja tässä paino on sanalla yhteis-, on näkymässä perusteiden rapautumista.

Runsaan 51 prosentin äänestysaktiivisuus on uhkaavan lähellä legitimiteettikysymystä ja näissä vaaleissa ennätyskorkea hylättyjen äänien määrä (aluevaaleissa 4,1 kuntavaaleissa 1,7) konkretisoi kysymyksen. Hylättyjen äänien takia alle puolet äänioikeutetuista saivat äänensä kuuluviin ja kaikista kansalaisista vain noin 40%. Voisi sanoa näiden olleen vähemmistön vaalit.

Tämä on johtanut puheisiin äänestysiän laskusta 16 vuoteen. Eleenä se voi olla kaunis, mutta merkitykseltään olematon. Suomi saisi runsaat 100 000 uutta äänestäjää, kun nyt heitä on yli 4,7 miljoonaa. Suomen suurin ikäryhmä ovat 64-vuotiaat ja toiseksi suurin 65-vuotiaaat. Suomen tulevaisuus ei ole nuorissa vaan eläkeläisissä, mikä toki heijastuu niin käydyissä vaalikeskusteluissa kuin itse vaalituloksessa (SDP:llä on puolueista vanhimmat jäsenet).

Matala äänestysprosentti ja hylättyjen äänten määrä saivat aluksi oikeusministeriön virkamiehet etsimään syytä itse äänestäjistä, mutta palautteen oltua reipasta ministeriö päättikin ryhtyä tutkimaan asiaa. Syytä onkin, sillä vaalien mielenkiintoisin tilasto on jäänyt sangen vähälle huomiolle. Viime syyskuussa Kuntaliitto julkaisi kyselytutkimuksen, jonka mukaan peräti 82 % äänioikeutetuista aikoi äänestää kuntavaaleissa, lopulta 54 prosenttia vaivautui kuntauurnille.

Mitä tämä kertoo poliitikkojen ja median kyvyistä viestiä yhteiskunnallisista kysymyksistä? Puolessa vuodessa ne onnistuivat tappamaan joka kolmannen äänestysaikeisen suomalaisen innon äänestää.

Suomalainen yhteiskunnallinen päätöksenteko on niin nykyään monimutkaista ja hajautunutta, että edes alan ammattilaiset – poliitikot ja toimittajat – eivät kykene niitä suurelle yleisölle selittämään. Yhdysvaltojen toinen presidentti Thomas Jefferson sanoi aikoinaan, että edustuksellisen demokratian edellytys ovat valistuneet äänestäjät. Ehkä äänestäjät eivät osaa enää äänestää, koska valistajat eivät osaa enää valistaa.