Toimittaja Verna Vuoripuro kirjoitti hiljattain Helsingin Sanomiin puhuttelevan artikkelin siitä, kuinka suuret teknologiayritykset maailmalla palkkaavat nyt vauhdilla viestinnän ammattilaisia laadukkaaseen tarinankerrontaan ja sisältöjen kirjoittamiseen.

Syynä ilmiölle on tekoäly ja sen avulla tuotetun huonolaatuisen sisällön lisääntyminen yritysten viestinnässä. Tekoälyllä tuotettu sisältö on samankaltaista, käyttää samoja maneereita ja toistaa usein merkityksettömiä sanoja ja kielikuvia. Tekstisisällöt alkavat muistuttaa toisiaan, minkä varmaan jokainen tekoälyä käyttänyt on huomannut. Stanfordin yliopiston tutkimuksessa tällaiselle sisällölle annettiin nimitys workslop, työlieju.

Moni uskoo, että tekoäly voisi korvata laadukkaan viestinnän nopeasti ja edullisesti. Olen viime aikoina itsekin törmännyt työssäni teknologiayrityksiin, joiden mielestä tekoälyllä tuotettu sisältö on hyväksyttävää, kunhan se on edes jotakuinkin oikein.

Ilmiö on huolestuttava, sillä yritysten tunnettuus perustuu siihen, että se erottuu kilpailijoistaan ja nostaa esiin omia kilpailutekijöitään. Viestinnällä on tässä keskeinen rooli. Se miten ja mitä teknologiayritys viestii, antaa sille oman, erottuvan ääneen markkinassa. 

Todellisuus on kuitenkin toinen. Tekoäly pystyy tuottamaan tekstiä sekunneissa, mutta hyvä sisältö syntyy näkemyksestä, kokemuksesta ja kyvystä kiteyttää yrityksen tarina puhuttelevalla tavalla. Viestinnällä rakennetaan luottamusta yrityksen ja sen sidosryhmien välille, ja sitä voidaan rakentaa vain laadukkaalla viestinnällä ja sisällöillä. Geneerinen tekoälyllä tuotettu sisältö rapauttaa luottamasta pikkuhiljaa.

Siksi olen iloinen teknologiayritysten rekrytoidessa lisää viestinnän ammattilaisia. Hetken aikaa meidän viestijöiden ammattikunta ehdittiin tuomita tekoälyn syömäksi. 

Tekoäly on hyvä työkalu sisältöjen ideointiin, luonnosteluun ja tehokkuuden lisäämiseen. Mutta ilman ihmisen ajattelua lopputuloksena syntyy sitä itseään eli liejua.