Kunnallinen päätöksenteko on yritykselle mahdollisuus

Kunnallinen päätöksenteko on yritykselle mahdollisuus

Kunta- ja aluevaalit pidetään 13.4.2025. Vaikka vaalipäivä on sama, luonteeltaan vaalit eroavat toisistaan.

Suomessa julkisen sektorin työntekijät ovat dramaattisesti yliedustettuja vaaleissa. Vain alle joka kolmas suomalainen työskentelee julkisella sektorilla. Tarkkoja lukuja on vaikea saada, mutta satunnaisotantoihin perustuvat selvitykset viittaavat, että eduskunnassa ja kunnanvaltuustoissa julkisen sektorin taustan omaa yli 70% ja sote-painotteisissa aluevaltuustoissa yli 90% valtuutetuista. Käytännössä aluevaltuustoissa julkinen sektori valvoo itseään.

Manner-Suomen 308 kuntaan valitaan yli 30 000 ehdokkaasta noin 8500 valtuutettua, pienimpiin kuntiin 13 ja suurimpaan eli Helsinkiin 85 valtuutettua. Yhteiskuntasuhteita vaalivan yrityksen kannattaa tunnistaa kunnallispolitiikkaan liittyviä erityispiirteitä. Muille kuin julkkisääniharaville kunnallispolitiikka on usein ensiaskel kohti eduskuntavaaleja. Lisäksi lähes kaikki eturivin poliitikot ovat kotikuntansa valtuustoissa.

Päätöksenteon erityispiirteet

Toisin kuin eduskunnassa, kunnanvaltuustoissa ei ole hallitus-oppositio asetelmaa. Päätöksenteko ylittää puoluerajat ja on enemmän tapauskohtaista kuin valtakunnan politiikassa, jossa hallitusohjelma sitoo hallituspuolueiden edustajien käsiä.

Kunnissa valtuustot ovat muodollisesti ylin päättävä elin, mutta jotta asia päätyy valtuustoon äänestettäväksi, se on kulkenut kunnanhallituksen kautta, jossa pitkälti päätetään mitkä asiat päätyvät valtuustosaliin. Toinen keskeinen toimija on kunkin puolueen valtuustoryhmä. Valtuustoryhmissä muodostetaan puolueen linjaukset ja siksi taitava ryhmänjohtaja on usein avainhenkilö päätöksenteossa.

Toinen kunnallispolitiikan erikoisuus on lautakuntien keskeinen rooli. Eduskunnalla on valiokuntansa, mutta asiat pitää viedä täysistuntoon hyväksyttäväksi. Lautakunnan päätös on sen sijaan lopullinen. Näin ollen vaikuttamistyössä lautakunnan jäsenten merkitys on suurempi kuin valiokuntiin kuuluvien kansanedustajien, jotka noudatettavat puoluekuria, olivat he asiasta mitä mieltä tahansa. Lautakuntien esittelijöiden rooli korostuu, sillä heidän esittelymuistioon valitsemansa sanamuodot voivat olla ratkaisevia itse päätöksen kannalta. Isoissa kunnissa virkamiesjohdolla on ratkaiseva rooli päätöksenteossa ja ennen kaikkea siinä, miten päätökset toteutetaan.

Vaalirahoitus

Vaaleista puhuttaessa on puhuttava rahasta. Kuntavaaliehdokkaiden budjetit ovat usein hyvin pieniä, mutta vaalirahalla on väliä. Ehdokkaat, jotka keräävät tosissaan vaalirahaa ovat todennäköisesti niitä, jotka ovat tosissaan itse vaaleissa. Yrityksen jota ehdokas lähestyy on syytä harkita, miten suhtautua rahankeruupyyntöihin. ”Me olemme päättäneet, että emme tue ketään” on huono vastaus. Lause vihjaa, että politiikka on niin likaista, ettei yritys halua siihen sekaantua. Tämän viestin jälkeen ei pidä odottaa kovinkaan sympaattista kohtelua, kun yritys tarvitsee ymmärrystä vaikkapa kaavoituksessa.

Varauksellinen suhtautuminen vaalirahoitukseen johtunee pelosta leimatuksi tulemisesta ja on turhaa. Suomessa esimerkiksi vasemmistoliitto ja kokoomus ovat olleet samassa hallituksessa. Kunnallispolitiikassa puoluerajat ovat vielä huokoisempia – asiat ohittavat miltei aina poliittiset periaatteet.

Fiksu tapa käsitellä vaalirahakysymystä on lahjoittaa kahdelle poliittisesti eri suuntaa edustavalle paikallisjärjestölle. Kun vaikkapa vihreiden ehdokas lähestyy rahoituspyynnöllä ja yritys vastaa lahjoittaneensa ”tällä kertaa” sekä demareiden että kokoomuksen paikallisjärjestölle, ei ole pelkoa leimautumisesta yhden aatteen yritykseksi. Rahaa vaille jäänyt ehdokas tajuaa, että yritys tukee itse järjestelmää. Tällöin yrityksen ei tarvitse analysoida yksittäisten ehdokkaiden meriittejä ja kaikille voi vastata samoin.

Suomessa jokaisesta eurosta lähes puolet kiertää julkisen sektorin kautta. Fiksu yritys tajuaa, että on parempi antaa, kuin vieroksua systeemiä, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Vaaliraha on valinnanvapautta: vaihtoehtona on, että valtio hoitaa vaalit. Se järjestelmä olisi yrityksille paljon hankalampi hallita kuin vaalirahapyynnöt.