fien

Manifesto 20 vuotta: Elämä opettaa arvostamaan työyhteisöä ja kollegoita

Manifesto täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Siitä innostuneena kirjoitin, mitä itse mietinkään 20-vuotiaana, mistä haaveilin, mitä mietin nyt – ja mitä kaikkea siinä välissä tapahtuikaan…

Koronan aikana etäilevänä huomaan arvostavani osaavia ja sympaattisia työkavereitani ja -yhteisöäni entistä enemmän. Kollegoiden ja työilmapiirin tärkeyttä en osannut kaksikymppisenä hahmottaa, saati arvostaa. Ainoa, mistä haaveilin, oli kansainvälinen työ mielenkiintoisten ihmisten parissa. Mikä on muuttunut, on tietysti kokemusten kautta tulleet opit ja asenteiden radikaalistuminen, vaikka toisin olisi saattanut ajatella. Mitä enemmän vuosia, sitä enemmän kyseenalaistamista.

Testing, testing…

20-vuotiaana opiskelin Oulun yliopiston humanistisessa tiedekunnassa germaanista ja englantilaista filologiaa sekä sosiologiaa enkä tiennyt tuon taivaallista tulevaisuudestani enkä siitä, mihin tarkkaan ottaen suuntaisin, paitsi sen kansainvälisyyden. Kielitieteiden opiskelussa (kirjallisuus, historia, kielioppiteoriat, fonetiikka…) olin valinnut ’kielen käytön ja tutkimuksen vaihtoehdon’, joten valittavana olivat mm. tutkija, kääntäjä, tulkki ja bisnesnainen. Ratkaisin tietämättömyysdilemmani testaamalla vaihtoehdot. Testaamisesta tulikin elämänohjeeni: jos et tiedä, mitä haluat, pidätkö jostain, testaa se. Äkkiä se päätös kypsyy, kun kokeilee!

Siispä, kun olin opiskellut ja tehnyt gradua yksinäisyydessä, tiesin 100-prosenttisen varmasti, että en ikinä halua tutkijaksi. Olin aivan liian sosiaalinen ja puhelias sen kaltaiseen työhön. Samaan ammatilliseen lopputulokseen tulin, kun kokeilin kirjan kääntämistä – liian yksinäistä. Tulkiksi en halunnut, koska koin sen ammatiksi, jossa oma ajattelu ei pääse oikeuksiinsa. Niinpä lähdin filosofian maisterin paperit saatuani vielä jatko-opiskelemaan sitä kuuluisaa bisnestä Helsingin yliopistoon.

Muutin siis Helsinkiin ja otin Sinisen kirjan käteen. Milleniaaleille tiedoksi: ennen nettiä haimme firmojen yhteystietoja Sinisestä kirjasta. Löysin sieltä muun muassa Suomen Messujen kansainvälisen osaston, Interfairin, ja soitin heille. Sattumalta heillä oli kansainvälisen markkinointi- ja viestintäassistentin paikka auki.

Tämä puhelinsoitto aukaisi urani, sillä pääsin haastatteluun ja töihin. Interfairissa opin niin viestinnän kuin markkinoinnin alkeet. Eri messujen kautta sain kosketuksen Suomen medioihin eri toimialoilla. Totesin riemukseni olevani oikealla alalla. Viestintä tuntui omalta.

Ura viestinnässä sinetöityi

Interfairin jälkeen tie vei muutamien vaiheiden eli lehtitalon ja toimittajan työn kautta viestintätoimiston palvelukseen.

Jonnet ei muista, mutta 90-luvulla Suomessa koettiin hirvittävä lama. Sain kuitenkin onnekseni tuon viestintätoimistopaikan. Sattuma tarttui peliin ja ”kohtaloni” oli niin sanotusti sinetöity. Toimistossa minua pyydettiin nimittäin tekemään joidenkin ict-yhtiöiden viestintää ja ajattelin, ettei se voi olla vaikeaa. Tietysti siirtyminen teknologiaviestinnän pariin tarkoitti paljon teknologian ja viestinnän opiskelua työn ohella, mutta minähän rakastin työntekoa. Oikeasti opin rakastamaan teknologiaviestintää eikä nopeasti muuttuvan ja kompleksisen teknologia-alan viestintää mielestäni voi oikein tehdäkään, ellei tunne todellista intohimoa alaa kohtaan. Se ei ole lähtökohtaisesti hirveän houkuttelevaa, mediaseksikästä tai kiinnostavaa.

Toisessa toimistossa tehdyn 10 vuoden ja useamman vuoden teknologiatiimin johtamisen jälkeen olin Hewlett-Packardilla viestintäpäällikkönä Suomen ja Baltian alueella seitsemisen vuotta. Sen jälkeen olen ollut onnellisesti Manifeston palveluksessa. Olisi liioiteltua sanoa, että nautin täällä joka hetkestä, mutta nautin lähes joka hetkestä. Kiitän sisimmässäni ihanasta haasteellisesta työstä ja ihanista työkavereista!

En pystynyt 20-vuotiaana kuvittelemaan unelmieni työpaikkaa tai työkavereiden tärkeyttä, mutta nyt tiedän ja ymmärrän näiden asioiden merkityksen, ja se on vain korostunut tässä poikkeuksellisessa pandemiakriisissä. Olen oppinut elämässäni sen, että työtä kannattaa tehdä rankastikin unelmiensa eteen. Jos kaadun tai minut kaadetaan, nousen ylös ja yritän uudestaan. Sinnikkyys palkitaan – aina.

Manifesto 20 vuotta! Juhlavuoden kunniaksi julkaisemme erilaisia 20-vuotisaiheisia kirjoituksia – kukin manifestolainen omasta näkökulmastaan katsoen.

Kirjoittaja:

Taina Kaitala

Teknologiaviestintäkonsultti

+358 50 372 3406