Kalsarikännit, eukonkanto, suopotkupallo, maailman hevipääkaupunki… Näitä riittää. Suomalaiset ovat tottuneet vähättelemään omia saavutuksiaan. Jos läntisiin naapurimaihin vertaa, niin emmehän ole mitenkään samalla viivalla, emmehän. Ja piskuinen Virokin on porskuttamassa edistyksellisyyden airueena ohi oikealta ja vasemmalta. Miten nostaa Suomen maabrändiä näiden ylivoimaisten vastustajien ikeessä? Vastaukseksi on löytynyt erikoisuuden tavoittelu.
Johtajien kulmahuoneissa on havahduttu siihen, että nykymaailmassa erilaisuus on valtti. Lennot ovat halpoja, globalisaatio pienentää maailmaa ja matkustus lisääntyy. Euroopan pääkaupungit sekä Amerikan ja Aasian metropolit on nähty. Jäljelle jää eksoottinen Suomi. Mutta miksi matkustaa Suomeen, joka suomalaisilta kysyttäessä häviää kirkkaasti suunnilleen kaikille muille maailmankolkille? Olen ymmärtänyt, että ulkomaalaisille yleisin kysymys täällä on, että kuinka päädyit matkustamaan Suomeen. Itseironia on suomalaisten vahvuus. Olihan start-up-tapahtuma Slushin aikaan Helsingin messukeskuksen edessä kyltti, jossa ihmeteltiin, miksi ihmeessä kukaan ikinä matkustaisi marraskuussa Suomeen.
Kalsarikännit, tuo suomalaisen kulttuurin ja luonteenlaadun kiteytymä, on saanut paljon julkisuuttaa maailmalla jättäen taakseen tanskalaisten hyggeilyn ja mitä muita näitä nyt onkaan. Kalsarikännien ohella viime keväänä ulkoministeriön tukemana järjestettiin suuri Capital of Metal -kampanja, jossa etsittiin maailman hevipääkaupunkia. Kriteerinä tittelin pokkaamiseen oli suurin määrä metallibändejä suhteutettuna asukaslukuun. Näinpä piskuinen Lemi Etelä-Karjalasta kruunattiin maailman metallipääkaupungiksi. Kampanja oli hyvin järjestetty ja mielestäni on hienoa, että ulkoministeriökin uskaltaa lähteä hieman kieli poskessa tehtyihin hankkeisiin mukaan. Ja kaiken lisäksi näihin hankkeisiin uskalletaan satsata kohtalaiset budjetitkin.
Toivottavasti nämä hankkeet lisäävät Suomen kiinnostavuutta maailmalla matkailukohteena ja houkuttavat tänne investointeja. Ei muuta kuin pidetään ennakkoluuloton asenne, tarkastellaan suomalaisuutta ulkopuolisen silmin. Nostetaan esille asioita, jotka ulkomaalaisten mielestä näyttäytyvät kiinnostavina, houkuttelevina ja ennen kaikkea omaperäisinä! Ja taiteillaan junttiuden ja eksoottisuuden veteen piirretyllä viivalla – toisaalta ei kai tässä hävittävääkään ole, etenkin, jos suomalaisilta kysytään.
Kuva © Jesse Kämäräinen / Capital of Metal -kampanja