fien

Blogi: Kupla, joka ei nähnyt itsemurhia

#mitäkuuluu? Kysymys, jota en ole koskaan pitänyt sen kummempana. Kysymys, jonka on tottunut kysymään kevyesti ja arkisesti odottamatta sen ihmeellisempää vastausta. On valitettavaa, kuinka helppoa on unohtaa joidenkin kamppailevan omassa arjessaan mielenterveysongelmien kanssa: stressi, unettomuus, masennus, ahdistus – joskus jopa kaikki kerralla. Jonkun arkinen vastaus arkiseen kysymykseen ei välttämättä olekaan ruusuinen ”Minulle kuuluu hyvää, entä itsellesi?”. Harvemmin kuitenkaan olen kuullut muuta kuin edellisen kaltaista vastausta, ja olen jatkanut elämää omassa kuplassani.

Tänään 10. syyskuuta vietetään kansainvälistä itsemurhien ehkäisypäivää, mihin liittyen MIELI Suomen Mielenterveys ry teetti kyselytutkimuksen viime kesäkuussa. Tuloksista selvisi, että lähes joka toinen suomalainen tuntee henkilökohtaisesti jonkun, joka on tehnyt tai yrittänyt tehdä itsemurhan. Ensireaktioni oli ihmetys: voiko tosiaan olla, että itsemurhat ovat niinkin yleinen ilmiö Suomessa? Heti perään tajusin kuuluvani itsekin ko. puolikkaaseen suomalaisista. Samoin keksin heti useamman ihmisen omasta lähipiiristäni ja vielä useamman laajemmasta tuttavapiiristä, jotka kuuluvat samaan viiteenkymmeneen prosenttiin.

Kuplani puhkesi.

Onnistuneet itsemurhat ovat onneksi suhteellisen harvinaisia, mutta itsetuhoiset ajatukset eivät. Pelkästään itsemurhayritysten – joiden ei lasketa kuuluvan itsemurhiin – määrän arvioidaan olevan moninkertainen suhteessa onnistuneisiin itsemurhiin. Kunkin ihmisen sosiaalinen verkosto voi ulottua laajalle, jolloin maailma ei olekaan kovin pieni, ja itsetuhoiset ajatukset ja itsemurhat eivät enää vaikutakaan niin harvinaiselta ilmiöltä. Miksi niiden ympärille on rakentunut tabu, joka pitää keskustelun vähäisenä ja asian piilossa? Asian hyssytteleminen ja peittely vain pahentavat tilannetta entisestään, ja noidankehä syvenee. Vaikuttaa turhalta kieltää asiaa, joka on erittäin totta ja tapahtuu todistettavasti yhä edelleen Suomessa yli 800 kertaa vuodessa. Etenkin, kun asiaan voi vaikuttaa suuresti omalla ei-niin-suurella panoksella.

Mitä kuuluu, miten menee, kuis hurisee, miten voit, mikä meininki.

Kaikissa on vain kaksi sanaa, ja vaiva niiden sanomiseen on pieni, lähes olematon. Niiden merkitys voi kuitenkin sitä vastoin olla valtava. Oikealla hetkellä sanottuna nuo kaksi sanaa saattavat pelastaa jonkun hengen. Haastankin kaikki kysymään läheiseltään, mitä heille kuuluu, ja antamaan aikaa vastata. Paras tapa pitää huolta toinen toisistamme on pitää huolta siitä, että kukaan ei jää yksin.


Kansainvälisen itsemurhien ehkäisypäivänä 10. syyskuuta MIELI ry:n #mitäkuuluu-kampanja pureutuu nuorten mielenterveyteen. Kampanjan tavoitteena on kannustaa puhumiseen myös elämän vaikeammistakin puolista. Kampanjan on toteuttanut viestintätoimisto Manifesto ja mainostoimisto Bob the Robot yhteistyössä MIELI ry:n kanssa. Tutustu kampanjaan tarkemmin tästä.

Kirjoittaja:

Kia Toivonen

Viestintäharjoittelija

+358 44 923 8512